KANAVIEN HISTORIA

Kirjottanut ja antanut luvan aineiston käyttöön: Mirja Lehikoinen, Lapinlahti

Nerkoon kanava rakennettiin nälkävuosina 1866-1869

Suomen suurruhtinaskunta kuului vuodesta 1809 alken Venäjän keisarikuntaan aina itsenäistymiseen saakka. Pietarista  tuli  Itä-Suomelle tärkeä kaupankäynnin  kohde, koska siellä oli kysyntää monille tuotteille. Saimaan kanava valmistui 1856. Myös Pohjois-Savosta haluttiin näille markkinoille ja toivottiin jo olemassa olevien kanavien korjaamista ja uusien rakentamista. 1860-luvulla oli useita katovuosia ja pahimmat vuosikymmenen lopulla. Silloin valtio järjesti hätäaputöinä mm. Nerkoon kanavan rakentamisen.

Kaivuutyöt alkoivat maaliskuussa 1866 Onkiveden ja Nerkoojärven välisellä kannaksella. Kanavan rakentamista oli toki toivottu ja suunniteltukin jo 10 vuoden ajan, mutta nyt se sai vauhtia katovuosien takia. Ihmisille piti saada työtä, josta saisivat palkkaa. Palkka on ollut  80 penniä päivältä, heikkokuntoisille vähemmänkin. Nykyrahassa se vastaisi 3,65 euroa.  Lisäksi annettiin hiukan ruisjauhoja pettujauhojen joukkoon laitettavaksi.

Työväki oli pääasiassa lähiseuduilta. Kun tieto työmahdollisuuksista oli levinnyt, ihmisiä tuli etäältäkin muilta paikkakunnilta, Kainuusta ja Pohjanmaalta. Ei vain miehiä vaan heidän perheitään, vaimot ja lapset mukana.  Heitä sijoitettiin asumaan läheisiin taloihin, saunoihin tai riihiin, jopa maakuoppiin. Yösijasta tietysti piti maksaa.

Aluksi ruokaa saatiin kun paikallinen kauppias avasi puodin, josta sai ostaa leipää, suolamuikkuja, jopa lihaakin. Mutta jos ei ollut rahaa millä maksaa, joutui antamaan pantiksi vaikkapa vaatteitaan tai kirveensä. Ihminen, joka ei saanut kunnolla tai edes niukasti syödäkseen, sairastui. Huono ravinto heikensi terveyttä.  Kun lisäksi hygieniataso oli heikko, kulkuutaudit levisivät helposti. Oli lavantautia, joka tarttui saastuneen ruuan tai juoman välityksellä, se aiheutti kuumetta ja ripulia. Punatauti oli bakteerin aiheuttama ja se aiheutti erityisesti lasten ja vanhusten kuolemaa. Pilkkukuume levisi täiden välityksellä.

Kulkutaudit levisivät. Jo ensimmäisenä vuonna perustettiin kuitenkin sairaala ja pari muuta hoitopaikkaa ja täällä oli oma lääkäri hoitotoimia ohjaamassa. Kuolleisuusluvut olivat kuitenkin suuret, sillä  ulkopaikkakuntalaisia ja heidän omaisiaan ei ole tilastoitu tarkasti. On arvioitu, että yli sata kanavatyömaalla kuollutta on haudattu kirkonkylän vanhalle hautausmaalle, jonne vainajia on kuljetettu heinähäkeillä. Suurten nälkävuosien muistomerkki sankarihautausmaan vieressä muistuttaa meitä näistä ajoista.

Nerkoon kanava valmistui, kun sitä oli rakennettu noin kolme ja puoli vuotta. Avajaisia vietettiin 16.9.1869. Kuopiosta saapui Lilli-laiva ja toi juhlavieraita. He ihastelivat kanavan ja sen ympäristön kauneutta. Pidettiin puheita ja huudettiin hurraata.

Kuva 1: Ahkiolahden kanavan sulkujen uusimistyo v. 1914-16. Kuvaaja Viktor Barsokevitsch. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Säännöllinen laivaliikenne Kuopion ja Iisalmen välillä alkoi heti. Tosin Ahkiolahdessa Maaningalla piti vaihtaa laivaa, sillä kanava sinne avattiin vasta vuonna 1874.

Vesitie oli vielä pitkälle 1900-luvulla kesäisin luonnollinen kulkureitti järvien, jokien ja lampien pirstomassa Järvi-Suomessa. Vielä Kuopio-Iisalmi rautatien valmistuttua Nerkoon kanavassa kulki 1910-luvulla vuosittain keskimäärin yli 1400 alusta. Liikenne kanavalla hiljeni sodan jälkeen 1944, mutta kun se alkoi elpyä, kanavaa suurennettiin 1960-luvun alussa. Puutavaran uittoa varten se uusittiin kokonaan1980-luvun alussa

Ahkiolahden kanava mahdollisti suoran laivaliikenteen Kuopion ja Iisalmen välille

Ahkiolahden kanava on maisemallisesti erittäin vaikuttava. Pitkä loivasti kaartuva avokanavaosuus on kaivettu soraharjuun, luiska on pengerretty ja kasvaa mäntyä. Vanhan kanavan varrella on luotsiasema 1800-1900-lukujen vaihteesta. Sen pihapiiri on hyvin säilynyt. Kanavan ympäristö on puistomaisesti hoidettu.

Kuva 2: Ahkiolahden kanava Maaningalla v. 1900. Laiva sulutuksessa. Kuvaaja Viktor Barsokevitsch. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Museovirasto, Iisalmen reitin kanavat http://www.rky.fi

Ahkiolahden kanavaa edelsi Viannan pieni venekanava, joka yhdisti Maaninkajärven ja Onkiveden jo 1810-luvulla.  Tämä avokanava muutettiin yksisulkuiseksi ja valmistui 1852. Se oli kuitenkin niin ahdas,  että pienilläkin höyrylaivoilla oli hankaluuksia siitä kulkea. 1860-luvun useiden nälkävuosien vuoksi valtio aloitti hätäaputöinä mm. Ahkiolahden ja Nerkoon kanavien rakentamisen. Nämä kanavat rakennettiin ennen kaikkea puun kuljetusten tarpeisiin Pohjois-Savosta  Kymenlaakson  tehtaille.

Kuva 3: Ahkiolahden kanavan kanavaportin uusiminen vaati paljon tyovoimaa. Kuvannut Victor Barsokevitsch. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Työt Maaningalla aloitettiin syksyllä 1866 pian Nerkoon kanavatöiden aloittamisen jälkeen. Ne kuitenkin keskeytyivät 1868 neljäksi vuodeksi ja kanava valmistui vasta 1874. Tämän jälkeen  oli mahdollista suora laivaliikenne Kuopion ja Iisalmen välillä. Kanavasssa liikennöi vielä 1910-luvulla vuosittain keskimäärin  lähes 1490 alusta.  Uittoja varten se uusittiin 1981-1983.

Viannan (Viannon) vanha kanava on edelleen olemassa mielenkiintoisena nähtävyytenä.

Lähteitä

Myllykylä Turkka: Suomen kanavien historia, Otava, Keuruu 1991

Räisänen Tauno: Lapinlahden seurakunta 100-vuotias, Kuopio 1958

Wirilander Hannele: Savon historia IV,  Savon Säätiö, Jyväskylä 2008

Artikkeli kuva: Ahkiolahden kanavan vihkiaiset Maaningalla v. 1876. Kuvaaja tuntematon. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.