Argentiinalainen kuvataiteilija Axel Straschnoyn on tekemässä dokumenttielokuvaa Savonrannan itäpuolella sijaitsevan Paasveden mysteeristä, joka nyt kiehtoo myös laajempaa lukijakuntaa. Axel Straschnoy oli kuullut näistä mystisistä valoilmiöistä, joita ei ole voitu tai haluttu selittää vuosikymmenien aikana. Mitä ovat Paasveden pirut, joiksi valoilmiötä kutsutaan? Yliluonnollisia vai luonnollisia ilmiöitä tai onko ihminen jotenkin saanut nuo valot ja ilmiöt aikaan? Miten, miksi ja missä? Tätä kysymystä jouduin yllättäen itsekin pohtimaan elokussa iltahämärässä 1984 vai oliko se 1985.

Paasselän tai Paasveden piruista on ensimmäiset kirjalliset kertomukset tallennettu jo 300 vuotta sitten. 1700-luvulla oli savolaismies nähnyt valon liikkuvan ja näyttävän Savon ja Karjalan rajan keskellä järveä. Tarinoita on kerätty läpi vuosikymmenten. Historian ja arkeologian harrastaja Sulo Strömberg julkaisi 2006 teoksen Kerimäen ja Savonrannan kyliä kiertämässä, jossa on tarinoita Paasveden piruista. Kirja osoittaa, että valoja on näkynyt säännöllisesti kautta 1900-luvun.
(Lähde: https://www.ita-savo.fi/paikalliset/44647249)

Tuona elokuisena iltana 1984 tai 1985 istuessani hyvän ystäväni kanssa Paasveden lounaispuolella alkoi tapahtumasarja, joka on piirtynyt omille verkkokalvoille lähtemättömästi. En asiaa ole vuosiin tai vuosikymmeniin juurikaan muistellut mutta huomasin artikkelin Paasveden piruista kertovan dokumentin tekemisestä ja asia palautui mieleeni. WAU-elämys! ”Once per lifetime”.

Istuskellessamme rannalla ilmestyi Paasveden yläpuolelle ensin yksi kirkas valo, joka oli pyöreähkö mutta ehkä enemmän soikion muotoinen. Valo oli keskeltä kirkkaan valkoinen ja sillä oli sininen kehys ympärillään, joka oli kuitenkin reunoilta epäsäännöllinen ja pehmeä. Valot liikkuivat Paasveden selällä horisontaalisesti mutta myös vertikaalisesti, joten kyseessä ei voinut olla vene tai veneet. Valot olivat selkeästi kuitenkin vedenpinnan yläpuolella. Valojen nopeus myös vaihteli hitaasta nopeampaan ja välillä valot olivat niin lähekkäin, että ne sulautuivat yhdeksi. Ajallisesti ilmiö syntyi auringonlaskun jälkeen, joten myöskään aurinko ei enää voinut olla ilmiön aiheuttajana esim. heijastuksen kautta. Aikaa on vaikea arvioida minkä ilmiö kesti mutta ehkä noin 10-15 minuuttia. Valot eivät olleet millään tavalla uhkaavia tai pelottavia. Pikemminkin ne tuntuivat olevan kotonaan Paasveden suurella selällä ja viihdyttivät katsojia ja antoivat ajattelemisen aihetta.

Kuva 1: Havaintopaikka ja arvioitu valojen sijainti

Olisi kiva nähdä joskus valot ja Paasveden pirut uudelleen. Nyt mukana olisi oltava kiikari ja kunnon kamera. Olisi myös hieno jos dronella pääsisi ja ehtisi lentää paikan päälle niin ehkäpä tätä kautta jonain päivänä selviäisi mistä ilmiössä on kysymys? Itse tuskin enää valoja kohtaan mutta toivon, että jonkun muun kohdalle tämä hieno kokemus joskus sattuu.

Paasveden pirut. Totta vai tarua? Kukin päätelköön itse.

Veneilysaimaa

Antti Kaipainen