Julkaistu Vuoksen Veneseuran Annikka-lehdessä keväällä 2001

Moni-ilmeinen Äyrätsalo

Eteläisellä Saimaalla on monta pinnan muodostukseltaan mielenkiintoista saarta. Lähellä Imatraa ovat Satamosaari, Pullikainen ja Iso Lintusaari. Hieman etempänä ovat Ruuhonsaaret, Rokansaari ja Äyrätsalo. Lukijoille varmaankin vm. on vähiten tuttu.

Annikasta voi tulla kotisatamaan useita reittejä pitkin, Lintusalon länsipuolinen, Vetojaon kautta kulkeva syväväylä tuo Äyrätsalon kupeelle. Saari on yksityisomistuksestaan huolimatta säilynyt melko hyvin kesämökittymiseltä. Uudessa alueen yleiskaavassa Äyrätsalon eteläosa on merkitty virkistysalueeksi.

Saaren luoteisosan Kuikonniemen länsirannalla, aivan syväväylän varrella, on laakea hiekkalahdelma nimeltään Kuikonlahti. Nimensä sekä niemi että lahti on varmaankin saanut vielä nykyisinkin alueella hyvin viihtyvistä kuikista.

Tämä on ikivanha nuottapaikka, mihin pääsee isollakin veneellä maihin. Rantaan käy lännenpuoleiset tuulet vapaasti. Suuresta kävijämäärästä huolimatta ranta on pysynyt siistinä, nuotiopaikoillakaan ei ole pahemmin näkynyt lasin sirpaleita eikä muitakaan roskia.

Kuikonniemessä, kuten koko saaressakin, on nähtävissä viimeisen jääkauden muodostamia harjuja sekä syviä suppia. Viime vuosikymmenen hakkuut ovat vieneet niemen länsiosasta reilusti puita. Onneksi joitakin on sentään jätetty kasvamaan.

Kun nousee suoraan harjulle, kohtaa siemenpuuasemaan hakatun äestetyn aukon, tosi luonnonsuojelijan painajaisen. Harjun laella, hiekkarannalle laskeutuvan traktoriuran vieressä on männyn känttyrä, missä on runsaasti koloja. Puuta katsellessaan voi arvailla kolojen synnyn.

Sääksen pesäpuu

Lahden eteläosa on karkeampaa, muttei mitään kivikkoa. Tällä kohden kapeahko kannas erottaa Saimaan Kuikonsuosta, missä on kaksi lampea ja suosaari. Saaren keskellä kasvaa rauhoitettu kalasääsken pesäpuu. Jostain syystä paikkauskolliset linnut ovat pesäpaikan hylänneet. Jo 80-luvulla ihminen on käynyt pesän tukirakenteita vahvistamassa, mutta linnut eivät ole palanneet.

Viime vuoden juhannuksena läntisemmällä lammella, Kuikonlammella, uiskenteli pesimätön joutsen tavien ja kuikkien seurassa. Kehrääjäkin innostui Suomen suviyössä ”laulamaan”.

Kun jatketaan syväväylää etelään, tulee pieni kallioniemi, missä hyvin harvoin näkee kiinnittynyttä venettä. Hiekkalahdelman ja kalliolla, linjataulujen alapuolella olevan kesämökin edustalla ranta laskee todella jyrkästi. Syvänteelle ovat ammoiset kulkijat antaneet nimeksi Käärmehauta. Vanhemmissa kartoissa koko saaren nimeksi on painettu Käärmehautasalo.

Vähän matkaa etelään ja rinteessä nuorten mäntyjen seassa jököttää kaksi mökkiä. Siinä ne ovatkin länsirannan kesäasumukset.

Hieman etelämpänä on Äyrätsalon erikoisuus, kapea ja syvä lahti keskelle saarta. Lahden suulla on hyvin teräväharjainen könnäs, jossa vapaata vettä on nuukasti. Korkean veden aikaan purjehtijat köliveneillään pääsevät lahden suojaan, mutta matalan veden aikaan jopa keskimoottoreilla on vaikeuksia harjanteen ylittämisessä. Kulkuaukossa ei ole onneksi isoja kiviä.

Suosituin paikka on lahden hienohiekkainen perukka, mihin ainoastaan luoteistuuli käy. Päivisin lapsiperheet kävelevät kannaksen poikki itärannan matalalle hiekkarannalle nauttimaan auringosta. Vieläkin suojaisempi paikka on heti könnään jälkeen vasemmalla niemen kainalossa. Tänne aurinko paistaa aamupäivän ja selän puolelta niemen läpi iltaan asti. Vettä riittää rantautumiseen kummassakin paikassa kaikille lahden puolelle päässeille.

Kuvateksti: Kuikonniemen länsirannan hiekkaranta on suosittu paikka isojenkin alusten omistajien keskuudessa.

 

Selkänenä

Kapea, kivikkoinen mäntyjä kasvava kannas yhdistää saaren päät toisiinsa. Etelässä Selkänenän niemi on pääosin soraharjua, mutta kallioitakin löytyy lähinnä länsiosassa.

Etelä- ja itätuulilta suojainen hiekkaranta on Selkänenän pohjoisrannalla Niittusen lahdessa. Vettä riittää täälläkin isoimmillekin veneille. Saapuminen rannalle onnistuu parhaiten Äyrätsalon länsirantaa seuraten kapean lahden suun paikkeilta saakka. Keskemmällä on vaara osua pinnan alaisiin matalikkoihin.

Mikäli rannassa puljaamiseen haluaa vaihtelua, voi retkeillä Selkänenän poluilla. Runsaat hakkuut ovat tuoneet mukanaan tiheähkön traktoriuraverkoston mäkien ja suppien lomaan. Syksyisin voi kerätä erilaisia luonnon antimia. Viime syksynä maasto pukkasi sienestäjien riesaksi asti erilaisia seitikkejä. Kasvivärjärit olivat tietysti innoissaan veriheltoista.

Selkänenän länsirannalla on aivan väylän varrella pieni hiekkalämpäre, tosin isojen kivien ryydittämänä. Väylän liikenne ja etelän puoleiset tuulet häiritsevät rauhaa.

Haapasaaren ja väylän välissä sijaitsee Hirsisaarten ryhmä, joista kaksi eteläisintä ja samalla suurinta saarta on kesämökkiläisten valtaamia. Pohjoisimman saaren on Etelä-Karjalan Luonnonsuojeluliitto hankkinut norppien pesimäpaikaksi, joten talvella liikkuminen alueella ei ole uhanalaisten eläinten kannalta katsottuna suotavaa.

Selkänenän eteläranta on pääosin laakeaa hiekkaa. Länsiniemessä on kallionkupeessa aikoja sitten oman onnensa nojaan jätetty laudan pätkistä rakennettu kalamaja. Etelän puoleisille tuulille hyvin suojaton, matala ranta vaatii pienisyväyksisen veneen maihin päästäkseen.

Hieman kalamajasta itään aukeaa hieno hiekkaranta. Hyvien säiden aikaan retkeilijät ovat voineet nauttia mitä ihanimmasta rannasta. Keskivaiheilta edelleen itään mentäessä järviruoko on vallannut matalan veden jättäen kuivalle maalle todella suojaisen hiekkakaistaleen vaikka naturistien paratiisiksi.

Selkänenä päättyy idässä kivikkoiseen niemeen, mikä pistää kohti kapeahkon salmen erottamaa Selkänenän saarta. Niemen kainalossa on yksi Äyrätsalon lukuisista lammista. Tässä kohdin on koko saaren kapein kannas lammen ja Saimaan välillä. Jos vain jollain konstilla pääsee matalassa hiekkarannassa maihin, leiripaikka on mitä melkoisin.

 

Idässä Sääsken virta

Jos Puumalan suunnasta saavuttaessa käännytään syväväylältä 2,4 metrin väylälle, jää heti oikealle vasemman puoleisen lateraaliviitan kohdalle pikkuruinen saari. Mistähän lienee niinkin vaatimaton saari saanut nimekseen Kuolemansaari. Sen eteläpäässä kaakkoisrannalla on hyvin suosittu leiripaikka, mihin pääsee isommallakin veneellä.

Kuolemansaaren ja Äyrätsalon välinen kapea salmi on hyvin matala. Korkean veden aikaan vettä voi löytyä reilu metri. Kun salmessa ei ole isoja kiviä, kesämökkiläiset ajavat perämoottoreillaan täyttä haipakkaa salmen läpi.

Aivan Äyrätsalon pohjoisimmassa kärjessä on hyvä kalliopaikka. Vettä on riittävästi, mutta läheisen väylän liikenne häiritsee vilkkaimpana veneilyaikana melko pahasti. Niemen ja pienen saaren välistä aukeaa hyvin suosittu lahti, Syvänen.

Eniten veneitä näkyy aivan lahden keskelle rantakivistä rakennetun ”laiturin” nokassa. Koko lahden läntisimmässä osassa rannat ovat melko jyrkkiä, mutta itäisin pohjukka on matalaa. Eri korkuisten kivien lomasta voi heittouistimella kokeilla onneaan. Hauki on usein syönnillään. Muutama vuosi sitten olin syyskuun alussa Syväsen lahdessa aamu-uinnilla yhtaikaa norpan kanssa.

Kun väylää jatketaan kaakkoon, avautuu etelässä laajahko Likasenlahti. Sen retkeilykäytön on peruuttamattomasti vallannut kesämökki. Harvoin näkee venettä lahden rantakallioilla, vaikka mökillä ei olisi liikettäkään.

Lahden jälkeen väylä kapenee ensin Repolan virraksi ja Lintusalon Mustalahden suulta lähtien Sääskenvirraksi. Lintusalon puolella on mökkejä, Äyrätsalon rannat ovat kivikkoa tai jyrkkää kalliota. Vastapäätä Lintusalon rannalla olevaa Sääsken laivalaituria, Kivikonniemen pohjoispäässä sijaitsee itärannan ainut yksityinen mökki.

Tällä kohtaa keskemmällä saarta on muinoin ollut pysyvää asutusta, mistä on näkyvissä rehevän kasvillisuuden seassa rakennusten kivijalkoja. Niitä katsellessaan voi miettiä, miten kovan työn takaa leipä on joskus asukkaille tullut.

Pari kaapelinmittaa eteenpäin ja oikealle aukeaa matala, nimensä mukainen Kivikonlahti. Näkymää hallitsee komea laituri ja rantakallion rakennus. Tässä on Lappeenrannan Moottoriveneseuran hyvin suosittu tukikohta.

Hieman etelämpänä on Patoinpohjan hiekkainen lahti. Aivan lahden pohjukkaan pääsee maihin kohdassa, missä vesikasvillisuus on vähäisintä. Oikealla puolella on pinnan alaisia kiviä ja vasemmalla matalaa. Hieno hiekka houkuttelee etenkin läntisillä tuulilla.

Toinen suosittu leiripaikka on pohjukasta etelään olevan matalan kallion kupeella. Tähän pääsee isommallakin veneellä. Aivan kallion vierestä alkaa hieno mutta matalahko hiekkaranta. Veneen saa kiinni kallion eteen niin, ettei keulatikkaita tarvita maihin menoon.

Patoinpohjasta etelään mentäessä Äyrätsalon ranta on matalaa hiekkaa, soraa ja kivikkoa. Selkänenän koillisrannalla on harvemmin käytetty leiripaikka, mihin alle metrin syväyksisellä veneellä pääsee maihin. Sekä ranta että pohja ovat hienoa hiekkaa. Vaikka matalaa on pitkälle, potkurin rikkomisvaaraa ei ole, sillä pohjasta puuttuu tällä kohtaa kivet kokonaan.

Selkänenän kaakkoisranta on matalaa kivikkoa, mihin ani harvoin joku rantautuu. Onhan parempiakin paikkoja saaressa yllin kyllin tarjolla.

Kotimatkan Imatralle voi suorittaa joko Kyläniemen pohjois- tai eteläpuolitse. Matka on kumpaakin reittiä käyttäen likimain yhtä pitkä, reilu 20 meripeninkulmaa.

 

Päivitys syksyllä 2005

Kesän 2000 jälkeen on saaren rantoja otettu käyttöön kahdelle kesäasumukselle. Käärmehaudan mökin pohjoispuolelle pienoisen lahden poukaman kainaloon on valmistunut napakan näköisiä rakennuksia. Likasenlahden mökin itäpuolelle on vasta nousemassa kesänviettopaikka. LMS:n jäsenistö on rakentanut kalliolleen saunan ja sen eteen pienoisen uimalaiturin

Hakkuut ovat toistuneet vuosittain eri puolilla saarta. Jos vertaa maisemaa vaikkapa parin vuosikymmenen takaiseen, retkeilijän kannalta on paljon menetetty. Tehometsätalous jättää vääjäämättä pahaa jälkeä maastoon. Kuivalla kankaalla hakkuutähteitten maatuminen on hidasta ja metsäkoneitten jäljet pysyvät näkyvissä pitkään. Kuikonniemen äestetty alue on ottanut kohtuullisesti taimea, eikä enää näytä niin hirveältä kuin vuosituhannen vaihteessa. Marjastajien kannalta Äyrätsalo on entinen hyvä marjasaari eikä vanhat sienipaikatkaan anna satoa.

Saaren eteläosiin on tullut luonnonsuojelualueita, mitkä on merkitty ainoastaan merikortteihin. Maastoon merkintä on tainnut jäädä tekemättä. Luonnonsuojelualueella liikkujan tulee varautua aukkohakkuuseenkin, kuten Selkänenässä kesällä 2005 tapahtui.

Joutsen ei ole eteläisellä Saimaalla enää yhtä harvinainen kuin viisi vuotta sitten. Ei se mikään yleinen näky vieläkään ole, mutta säännöllisesti niitä näkee suojaisilla paikoilla. Sääkset eivät vieläkään ole palanneet pesimään suosaaressa olevaan pesään.

Risto Tikkanen